Edustus - valtuutus
Valtakirjalla valtuuttaja antaa valtuutetulle oikeuden edustaa itseään ja tehdä oikeustoimia puolestaan. Valtuutusta ja siihen perustuvaa edustusvaltaa säännellään laissa varallisuusoikeudellisista oikeustoimista (oikeustoimilaki). Valtakirja voi olla yleisvaltakirja tai tiettyä toimea koskeva erityisvaltakirja. Tämä malli on yleisluontoinen lähtökohta, ei oikeudellista neuvontaa. Muokkaa kohdat tilanteeseesi ja tarkista aina voimassa oleva lainsäädäntö.
Valtuutus voi olla myös suullinen, mutta kirjallinen valtakirja on suositeltava ja usein käytännössä välttämätön, koska vastapuoli ja viranomaiset yleensä vaativat sen nähtäväkseen. Eräissä toimissa, kuten kiinteistön kaupassa, edellytetään erikseen määrämuotoista valtakirjaa.
Valtuuttaja peruuttaa valtakirjan ilmoittamalla siitä. Kirjallinen valtakirja on syytä pyytää takaisin tai mitätöidä, ja jos valtuutuksesta on ilmoitettu vastapuolelle, myös peruutuksesta on ilmoitettava, jotta edustusvalta lakkaa suhteessa häneen.
Jos valtuutettu tekee toimen valtuutuksen rajat ylittäen, toimi ei lähtökohtaisesti sido valtuuttajaa siltä osin. Vastapuolen vilpittömän mielen suoja ja valtuutuksen ilmenemistapa vaikuttavat arviointiin. Selkeät rajaukset valtakirjassa vähentävät epäselvyyksiä.